Olennaisimmat erot
PLM:ää käytetään fyysisten tuotteiden maailmassa, kun taas ALM:llä on juurensa ohjelmistokehityksessä. PLM:ssä hallitaan etenkin tuotteiden osia ja materiaalivirtoja sekä niihin liittyvää suunnittelua ja yhteistyötä. ALM:n näkökulma on abstraktimpi ja se lähtee usein siitä, mitä tuotteella tai ohjelmistolla halutaan tehdä ja millaisia toimintoja siihen liittyy.
Hallittavat asiat eli objektit ovat PLM:ssä fyysisiä komponentteja ja niihin liittyviä tietoja tai esimerkiksi muutospyyntöjä. Tiedon päärakenne pohjautuu osien (parts) välisiin suhteisiin, miten jokin osa koostuu muista osista (”part of”-suhteet). ALM:ssä objektit ja tietorakenteet ovat moninaisempia. Hallittavat asiat voivat olla esimerkiksi asiakasvaatimuksia, tuotteen toimintoja ja niitä kuvaavia käyttötapauksia tai ”user storyja”. Lisäksi niihin halutaan liittää tietoa, miten vaatimukset tai toiminnot tulee verifioida. Etenkin turvallisuuskriittisten tuotteiden tapauksessa riskit tulee tunnistaa ja ne pitää jäljittää (linkata) riittävällä tavalla muihin objekteihin. Tuotteen fyysisen rakenteen lisäksi käytetään hyväksi toimintojen ja loogisten kokonaisuuksien välisiä suhteita.
Objekteihin liittyvä tieto on PLM:ssä hyvin konkreettista. Se voi olla esimerkiksi 3D-kuva, tieto tarvittavista mitoista tai toleranssi. ALM:ssä tieto on monesti kuvauksia, joissa on tekstiä ja apuna diagrammeja (UML, UI mock-up) tai muita havainnollistavia keinoja. Erona on oikeastaan se miten fyysisiä asioita tai osia kuvataan (PLM) ja miten vaatimuksia, toimintoja, testitapauksia, riskejä tai niihin liittyviä asioita määritellään (ALM).
PLM:ssä fyysisten tuotteiden elinkaari on suoraviivainen suunnittelun ja tuotannon kautta käyttöön ja lopulta käytöstä poistoon. ALM:ssä ohjelmistotuotteen elinkaari muodostuu iteratiivisesta ja inkrementaalisesta kehityksestä. Ohjelmisto (tai vähintään sen sisältö eli määritykset, testit ja riskit) jatkaa eloaan fyysisen tuotteen poistamisen jälkeen tuotteen seuraavassa versiossa.